Tunnustan olevani täysin hukassa avioeroni jälkeen. En pääse elämässäni eteenpäin ja tiedostan olevani henkisesti kipeä. Olen hakeutunut terapiaan ja saan sieltä apua, silti joskus näin iltaisin pääni meinaa hajota.
Kaipaan seksiä ja seuraa mukavasta kumppanista, mutta minulla ei ole tällä hetkellä ketään.
Inhoan itseäni tällä hetkellä ja haen tyydytystä esim netin chateista, että saisin edes hetkeksi ajatukseni muualle.
Masennun vain lisää, kun chatissa törmään pelkkiin pervoihin ja yksinkertaisiin tampioihin, kenen kanssa ei voi harjoittaa mitään supliikkia, sivistävää keskustelua.
Haluaisin vetää purkillisen rauhoittavia lääkkeitä, ja nukkua seuraavat kaksi vuorokautta. En voi tehdä sitä enkä tee.
Olen todennäköisesti sekoamassa. Ex-mieheni julmuus on satuttanut minua niin perinpohjin, etten näe valoa tunnelin päässä.
Olen täysin yksin.
Rakastan lapsiani.
menen nukkumaan, jotta olisin huomenna vähän paremmalla tuulella.
Sisimmässäni haluan vielä uskoa huomiseen.