Se taisi olla kesä -92 kun joku oli heitellyt naapureitteni postilaatikoita mädillä kananmunilla. Noh, tästä seurasi se että kaikki vittumaiset naapurit alkoivat kitistä minulle 8 vuotiaalle pojan kossille asiasta. Sain turhia syytöksiä niskaani eikä kukaan uskonut tai luottanut minuun asian oikeuden kanssa. Mittani täyttyi täyttymistään kun postilaatikkojen omistajat, ylileveäperseiset, rumat narisevat akat ja muutamat vanhat äijän käntyt jaksoivat huomautella ja AVAUTUA kyseisestä asiasta helvetin pitkään tapahtuneen jälkeen.
Vierähti vuosia ja minulla oli mielessäni kohdattu epäoikeudenmukainen vääryys elävänä. Varmaan kurppananaapurit vieläkin leimasivat minut tapahtuneeseen!
Nyt oli aika maksaa potut pottuina.. Ostin paketillisen kortsuja ja kokonaisen sillin (tiedätte varmaan miten pahalle se haisee :>).
Kello oli puolen yön jälkeen kun aloin askarteleen. Hieroin silleistä tullutta hirveän löyhkäistä lientä useiden kortsujen päälle ja kaadoin niihin suht. runsaasti vessasta löytynyttä valkoisenkirkasta nestesaippuaa. Tämän jälkeen solmin kortsut kuin käytön jälkeen konsanaan.
Sitten taipaleelle. Riensin punaisten postilaatikkojen luokse jotka niin kauan olivat aiheuttaneet turhaa hallaa minulle. Hieroin niihin silliöljyä ja jätin kortsuja niin postilaatikoiden päälle kuin sisäänkin.
Mikä ylläri naapureita kohtaisikaan seuraavana aamuna. Laatikot löyhkäsivät monen metrin päähän "pimpsaiselle", vai sanoisinko "pilluisille".
Tällä kertaa minua ei syytetty tapahtuneesta mutta kauhuissaan porukka kumminkin oli. Syyllistä ei selville saatu närkästyneiden lehti-ilmoitusten kuin ei myöskään poliisin avulla. Karmea siivoaminen ja monien viikkojen/ kuukausien puheenaihe naapurinkurpille kyllä seurasi, ja olin asiasta erittäin iloinen.
Olin saanut suloisen kostoni.