Olen jo pitkään miettinyt sitä, kehtaako tänne tunnustaa, mutta pakko se on minunkin tehdä.
-Minua suututtaa suunnattomasti isäni, joka ei pidä minuun minkäänlaista yhteyttä. Käyn hänen luonaan todella harvoin ja silloinkin minun täytyy ennen sitä soittaa hänelle. Hän ei ikinä soita minulle. Taitaako oman tyttären kuulumiset edes kiinnostaa?
-Minua ärsyttää ihmiset, jotka saavat kaiken minkä haluavat ja luulevat olevansa parempia. Senkin kiittämättömät ja itsekeskeiset paskat.
-Rakastan poikaystävääni valtavasti ja hän on minulle erittäin tärkeä. Hän on aina silloin paikalla, kun häntä eniten tarvitsen. Hän huomioi minut, eikä satuta minua millään tavalla. Hän on minulle juuri se ihminen, ketä tarvitsen.
Kiitos.
-tyttö