No minun tunnustukseni menee jotenkin näin,menetin neitsyyteni 9-vuotiaana nukkuessani,heräsin siihen kun ns. serkkuni yritti naida minua,en tuntenut mitään en voinut huutaa tai pystynyt hengittämään koska hän painoi niin paljon.(voin sanoa nyt etten enää ajattele sitä)
Kun olin neljännellä varastin vanhempieni lääkkeitä ja laitoin ne reppuuni.Ajattelin syödä ne joskus,äitini kuitenkin löysi ne ja kyseli että mistä olin ne saanut,painostuksen alaisena väitin että eräs nuoripoika oli antanut ne minulle. Lopulta tunnustin valehdelleeni ja itkin kouluni vessassa naamani punaiseksi.
Olen haaveillut itsemurhasta,kuinka tekisin sen ja mikä olisi kivuttomin tapa.
Vihaan ystävääni,koska hän tekee erinäisiä asioita kuten haukkuu vaatteitani,ulkonäköäni ja minusta hänellä ei ole syytä valittaa minulle, tekisi mieli huutaa että katso peiliin, ruova pieniin vaatteisiin pukeutuja.Inhoan kun hän aina julkisilla ja muualla kaivaa nenäänsä ja saamme muiden ystävieni kanssa hävetä häntä, hän komentelee ja on epäystävällinen kaikille.Mietin usein että pitäisikö hänet vaihtaa johonkin toiseen.
Vietän nykyisin paljon aikaa netissä, se vaivaa minua hiukan, viihdyn chat sivustoissa ja haluan paljon sähköposti osoitteita ja tunnen naisellista mielihyvää jos saan miehen anelemaan minua riisuutumaan tai tulemaan tapaamaan häntä. Olen rakastunut vain yhteen heistä ja toivon ettei hän kyllästy minuun ollenkaan vaan rakastaisi myös minua.Tunnen oloni ainoastaan hyväksi hänen kanssaan. Olen nähnyt hänet, vain webin kautta ja aina leijailen pilvissä juteltuani hänen kanssaan.Hän on komea ja ihana ja saa minut tuntemaan itseni kauniiksi ja arvostetuksi.<3<3..
Olen yleensä iloinen ja sympaattinen ihminen vaikka masennunkin aika ajoin.Nykyisin masennun harvemmin kuin ennen ja se on minusta ihanaa..:)
Tuntuipa hyvältä tunnustaa tämä jollekulle!!:)