Olen kolmekymmpinen mies.
Olen elänyt parisuhteessa jo toistakymmentä vuotta. Onnekseni on päättymässä. Asumisjärjestelyt vielä kesken. Ero sentään sovinnollinen.
Tunnustukseni. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut. Tähän asti pidin sitä ihmisen heikkoutena. Kohteeni ei ole syy erooni. Kohteeni tietää tämän. Olemme olleet "ulkona" useita kertoja ja viihdymme toistemme seurassa. Silti esim. sexiä ei ole harrastettu. Yhtä vajaavaista känniräpellystä huomioimatta. Olen viimeisen 6kk aikana "polkenut" n. 15-20 eri naista. Muutama ollut todellisia miesten unelmia. Silti ne eivät ole tuntuneet miltään. Ajattelen vain tätä yhtä. Repii mielenterveyttä. Taitaa ko. nainen vain pelleillä kanssani. Esittää kovanaamaa, vaikka uskonkin hänen tosiasiallisesti olevan ihan jotain muuta. Kuulen jatkuvasti hänestä villejä juttuja ja vittumaisia taustoja. Tiedä sitten mikä on totta ja mikä ei. Itse asiassa en edes välitä. Olisin valmis menemään vaikka naimisiin heti? (hullua mieheltä, joka ei ole koskaan pitänyt ajatuksesta mennä naimisiin.)Normaalisti olen itsevarma mies. Varsinkin naisten kanssa aina onnistunut helpostikkin. Tämän kanssa ei ole itsevarmuudesta tietoakaan... Tuntuu saavan meikäläisen tekemään ihmeellisiä asioita. Kuten kirjoittamaan tänne? Hullua.