Luoja että ottaa päähän.
Eräs naisihminen seikkaili unissani. Hän on narsistinen ilkeä ihminen, joka vaikuttaa kiltiltä ulkopuolisille. Kyseessä en kuitenkaan ole minä, vaikka minussakin on narsistisia piirteitä.
En ymmärrä miten tällaisen tavallisen nätin neidin itseluottamus on voinut kutistua täysin olemattomiin viimeisen puolen vuoden aikana.
Hautaudun syvälle surkeuteeni enkä pääse sieltä pois. En välillä edes halua päästä. Tuntuu helpommalta olla masentunut kuin tehdä asialle jotain.
Täytyy myöntää että nyt on maagisen pakko tunnustaa tänne.
En kestä yhtä ihmistä. Se kuvittelee tietävänsä millainen ihminen minä olen. Hän luulee että pidän hänestä. Tietäisipä vaan, että halveksin häntä syvästi. Mikä idiootti.
Olen huomannut itsessäni huolestuttavia piirteitä; viha joitain ihmisiä kohtaan, pettymys itseeni, itsevarmuuden puute. Pidän itseäni tyhmänä, vaikka 90% tuntemistani ihmisistä varmasti väittäisi täysin päinvastaista.
Viime aikoina olen lannistunut pienistäkin vastoinkäymisistä. Pidän itseäni maailman surkeimpana otuksena, jos teen pienenkin asian väärin, tai jos en osaa tehdä jotain fiksusti. Koen itseni huonommaksi kuin muut, vaikka tiedän, että olen varmasti hyvä ihminen monella tapaa.
Stressaan liikaa. Olen ahdistunut.
Olen yksinäinen.
Haluaisin välillä kadota, sillä tuntuu ettei maailmalla ole mitään tarjottavaa.
Masentuneen klassiset tuntomerkit?
Tänään juon viinaa nk. kavereiden kanssa, se helpottaa ainakin hetkeksi.