Huomaan usein olevani kateellinen kavereilleni ties mistä typeristä asioista, jos heillä yleensä vaan menee jollain saralla itseäni paremmin. Silloin alan helposti piilovittuilla ja saada heitä näkemään asiat synkemmin, saan heidät huomaamaan omat virheensä ja elämänsä paskat puolet. Inhoan itseäni tämän vuoksi koska se on niin itsekästä. Eihän muiden onni ole minulta pois, mutta silti se tuntuu siltä.
Olen 12-vuotiaana varastanut torilta korvakorut. Ei kaduta, koska ne olivat ylihinnoitellut.
Vääristelen jatkuvasti hiukan totuutta antaakseni paremman kuvan itsestäni ihmisille. Pitävät varmaan ylpeänä paskana.
Pelkään sosiaalisia tilanteita enkä pysty kunnolla syömään yleisillä pakoilla. En myöskään käy mielelläni baareissa. Pelkään että ihmiset eivät pidä minusta ja siksi välttelen mahdollisuuksia saada uusia kavereita, vaikka tunnenkin oloni yksinäiseksi.
Kävin kerran sekavassa mielentilassa vahingossa koulussa poikien vessassa kusella. Pari poikaa taisi nähdä ja hävettää vieläkin ihan silmittömästi, vaikken siitä saanut keltään kuulla jälkeenpäin.