Olen hyvännäköinen teinityttö ja minua kaduttaa ja hävettää kuinka olen kohdellut poikia. Minusta tuntuu pahalta joka kerta kun suostun treffeille ja pyydän itse treffeille poikaa, joka ei loppuenlopuksi osoittaudukaan kiinnostavaksi, mutta hän kiinnostuu minusta. Sitten joudun pahoittamaan heidän mielensä kertomalla, ettei nappaa. Tavallaan tämä on ihan inhimmillistä ja ymmärrettävää, mutta silti minusta tuntuu pahalta, koska en haluaisi satuttaa heitä enkä itse olla heidän tilanteessaan. Muutenkaan mitkään kaverisuhteet poikien kanssa eivät onnistu, sillä minä ihastun kyseiseen poikaan tai hän ihastuu minuun. Minua ei edes kiinnosta alkaa kaveeraamaan pojan kanssa josta en ole kiinnostunut. Se tuntuu turhalta.
Olenpa kauhea.
n16