Olen ollut ihastunut yhteen poikaan jo kaksi ja puoli vuotta, vaikka tiedän, etten voi koskaan saada häntä. Välillä on jaksoja, jolloin en välitä kyseisestä ihmisestä yhtään ja toisinaan taas kaipaan hirveästi (hän meni eri opiskelupaikkaan). Kavereille olen sanonut unohtaneeni hänet jo kauan sitten. Vieläkin käyn joka päivä vähintään kaksi kertaa kyttäämässä hänen kommenttejaan irc-galleriassa. Nykyään pidän myös hänen isoveljestään - on vuoden vanhempi ja käy samaa lukiota. Hänellä kuitenkin on jo tyttöystävä, joka on mielestäni hyvin inhottava ihminen.
Ihastun aina vääriin poikiin. Nämäkin molemmat ovat sellaisia "puolipahiksia" naistennaurattajia. Lisäksi minusta jotenkin tuntuu, että tahdon vain "valloittaa" ihastuksenkohteen. Kun näitä kahta edeltävä ihastus kiinnostuikin minusta, itseäni alkoi vain ällöttämään koko juttu. Tahdon siis voittaa hänet itselleni ja jättää kuin nallin kalliolle. Mielestäni se on typerää ja inhoan itseäni k.o. jutun takia.
Vihaan erästä ihmistä suunnattomasti ja haaveilen siitä, kuinka paljon parempaa elämäni olisi ilman häntä. Huomaan tyypissä samoja piirteitä kuin minussa, kuten hyvän ihmistuntemuksen. Se suututtaa, sillä hänenkaltaisillaan, ainoastaan suosiota tavoittelevilla ihmisillä sitä ei pitäisi olla.
Sain ensisuudelmani puolitoista kuukautta sitten eräällä klubilla joltain ei-suomalaiselta jätkältä. Kaduin sitä jo tanssiessani hänen kanssaan. Siinä tilanteessa kuulin päässäni vain isäni mielipiteet ulkomaalaisista. Ne eivät tosiaankaan ole mitään positiivisia.
Harmittaa vain, ettei ensisuudelma mennyt, niinkuin olisin tahtonut: Rakastetun kanssa sitten joskus.
Mitäs leikin typerää huoraa, jolla oli tuskin perseenpeittävä minihame.
Olen mielestäni hyvin lihava, vaikka painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen. Tahtoisin laihtua 10 kiloa, mutta olen ymmärtänyt, että hyvällä tahdollakaan en voi laihtua enää enempää, kuin kuusi. Muuten olen mielestäni hyvinkin kaunis: isot silmät, pitkät jalat ja leveä lantio.
Mummiani on joskus kysytty missikisoihin.
En ole tehnyt läksyjäni kunnolla sitten seiskaluokan. Olen nyt lukion ensimmäisellä. Tahtoisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa lukea, mutta se ei vain onnistu.
Tyttö 16 vuotta