Olen hemmetin yksinäinen. Töissä esitän aina että kaikki asiat olisi hyvin vaikka ne ei olisikaan. Monena iltana itken ja toisaalta säälin itseäni kun en oikeen saa mitään asialle tehtyä. Olen vain aina ollut todella huono tutustumaan ihmisiin. Synkeitäkin ajatuksia on päässä joskus pyörinyt.
Lisäksi pelkään aina että itsessäni on jotain vikaa. Jos joku ulkona sattuu hymyilemään minulle niin pelästyn että kasvoissani tai vaatteissani on jotain vialla. Ja yritän ikkunalasien heijastuksista vilkuilla itseäni.