#44891 16.12.2005

En jaksa tunnustaa kuin tämän yhden teon nyt, koska olen laiska. Pari vuotta sitten ystävystyin erään tytön kanssa. Hän ainakin esitti olevansa kaverini ja juttelimme syvällisiä monesti. En koskaan ajatellut häntä muussa kuin kaverimielessä.

No kuitenkin yhtäkkiä hänen asenteensa muuttui ja kohta olin kuin ilmaa ja kun moikkasin tai yritin moikata esim. kaupungilla, hän ei joko ollut huomaavinaan tai todella vaivalloisesti kuiskasi tervehdyksensä. En koskaan kertonut hänelle, että suutuin ja katkeroiduin todella pahasti tuosta syystä.

Joku aika sitten voitin suht. mukavan summan lotossa ja tieto levisi sitten tytölle saakka. Tiedän sen, koska eräs tuttuni kertoi kertoneensa hänelle. Yhtäkkiä tytöltä alkoi sitten tulemaan tekstaria ja tapaamisehdotteluja. No arvasinpa tai ainakin todella vahvasti epäilin, että ns. gold-diggerhän tämä tyttö on.

Tunsin hänen pitkäaikaisen poikakaverinsa. Ensimmäistä kertaa huomasin mitä katkeruus voi aiheuttaa. Aloin lepertelemään tytölle ja kävimme yhdessä ulkomailla jne. Sain hänet myös aika helposti suostumaan seksiin kanssani. Eräällä kerralla sitten toteutin katkeruuteni poikiman suunnitelman. Piilotin, tai ei niitä tarvinnut juuri edes piilottaa, pari videokameraa olohuoneeseeni ja kuvasin suihinoton ja muun seksin videolle päivämäärän vilkkuessa isolla ruudussa ja vieressä vielä maailmankello jossa päivämäärä näkyi. Sairasta on mielestäni jo se, että olin noinkin tarkkaan kaiken suunnitellut.

Myöhemmin koostin tietokoneellani eri pätkät missä päätäni ei näkynyt. Osasta matskua myös mustasin pääni, ettei minua tunnistettaisi. Poltin videon rompulle ja lähetin postissa tytön poikakaverille kirjeen saattelemana muutamaa tuntia ennen kuin lähdimme tytön kanssa Tukholman risteilylle.

Samalla olin puheillani varovasti pohjustellut asiaa jo muutaman viikon aikana poikakaverille ja kuulin että hänen mielestään pettäminen on yhtä kuin suhteen loppu. Tukholmassa tytölle tuli tekstari jossa luki, ettei poika halua nähdä tyttöä enää ikinä. Tyttö murtui eikä tajunnut mistään mitään. Lähdimme takaisin Suomeen ja tyttö yritti saada poikkistaan (ex tässä vaiheessa jo) kiinni. Ei saanut ja itki siitä minulle, mutta en kuunnellut sanaakaan vaan ignoorasin koko ihmisen täysin.

En tiedä, onko tyttö saanut tänäkään päivänä yhteyttä eksäänsä. Luultavasti on. Kaverini kautta kuulen satunnaisesti juttua miten kyseinen tyttö ei enää ns. "käy oikein missään". Poikakaveri ei ole kertonut syytä heidän eroonsa eikä muutenkaan suostu pukahtamaankaan asiasta. Tyttö on saattanut tietenkin kuulla videosta yms. mutta ei kai ole sitten uskaltanut kertoa kuka mies siinä oli. En tosiaan tiedä.

Nyt vähän jälkeenpäin minua hirvittää se miten pystyin tälläiseen ja samalla se miten kaksinaamaisia jotkut ovat. Samalla en kuitenkaan hirveästi edes häpeä tekoani. Olen kai sumplinut mielessäni asian niin että autoin poikakaveria pääsemään pettäjästä eroon. Pelkään silti hirveästi, että jompi kumpi lukee tunnustukseni täältä.

No laitetaan vielä toinen tunnustus: Inhoan lukea tunnustuksia, koska voin hyvin kuvitella oman mieleni pohjalta, etteivät ne kaikki pahimmatkaan ole keksittyjä.