Olen 21-vuotias asperger-mies (minulla on siis aspergerin syndrooma), joka sai diagnoosinsa vuosituhannen vaihteen paikkeilla. En ole ikinä edes pussannut naista. Olen sairaslomalla huhtikuuhun asti, vaikka olen mielestäni täysin terve. Sain kuitenkin lääkäriltä sairaslomaa pyytämättä ja hän on vahvasti sitä mieltä että ongelmani johtuvat lapsuudesta (toisin kuin minä).
Olen myös erittäin kiltti ja rehellinen ihminen, vaikka en sitä ihmisille tahdo myöntääkään. Itkin katsoessani A.I. Tekoäly- elokuvan loppua.
Sain vapautuksen armeijasta lääkärin lausunnon perusteella. Häpeän sitäkin, mutta sanon sen ihmisille kuin se olisi maailman luonnollisin asia.
Olen monin tavoin kuin jokin uskovainen, vaikka olen ateisti. En polta, en juo ja naisten kuvistakin katson vain sovinnaisia alastonkuvia, jotka ovat tietokoneella todella hyvin piilotettuina.
Olen kerran unissani haaveillut hiukan vanhemmasta, ei todellisesta naisesta.
Olen nörtähtävä, jonka äö on kuitenkin vain n. 115, ja sen takia tunnen riittämättömyyden tunnetta. Olen tehnyt WAISC-älykkyystestin.
Kuuntelen paljon klassista musiikkia, tosin muutakin.
Puhun ja kirjoitan lähes kirjakieltä, tosin en enää puhu monotomisesti.
Paras ystäväni on skitsofreenikko, joka ei tosin näy lääkityksen vuoksi ulospäin.
Pelkään että jos kertoisin jollekin ihmiselle ed. tunnustetut asiat, minua pidettäisiin nössönä tai homoseksuaalimaisena, hiukan nörtti olenkin :)