#44455 14.12.2005

Olen korviani myöten rakastunut aivan uskomattoman viehättävään, älykkääseen, herkkään ja huumorintajuiseen naiseen, ja olen viime aikoina viettänyt lähes joka päivä aikaa hänen kanssaan.

Olen kuitenkin hieman valehdellut omasta menneisyydestäni asioita, jotka eivät ole niin suuria etten olisi aivan hyvin voinut kertoa niistä totuuttakin (vaikka minulla oli omat typerät syyni valehteluun). En kuitenkaan koskaan uskalla kertoa valehdelleeni, koska naisen historian tuntien tietäisin hänen loukkaantuvan verisesti jos hän saisi tietää minun valehdelleeni ko. asioista.

Jatkossa valehtelu saa kuitenkin riittää, mutta jo valehteltuja asioita en koskaan voi hänelle paljastaa, vaikka omaatuntoani soimaa aivan helvetisti.