Alakerran naapuri. Tuo vitun jätkä! Tänään se kävi päissään jotain lässyttämässä, metelin pitämisestä. Eka kerta oli kyllä kun kävi. Sisälle kai se olisi ollut tulossa suunnilleen, vaikkei sillä mitään asiaa tänne ole. En ole meteliä pitänyt aikoihin. Ja nyt, juuri, just sillä hetkellä kun olin nukahtamassa, se alkaa ite soittaa sitä sen musiikkia! Ei koskaan oo mennyt hermot noin pahasti. Heräsin aikaisin aamulla ja join iltapäivästä saakka tissutellen olutta ja menin vihdoin onnellisena nukkumaan niin tämä kyrpä aloittaa... Ois niin herkku kävellä tuonne ja pimpottaa ovikelloa ja hakata sitä niin kauan ettei se liiku enää. Hakkais sen palasiksi. Juodaan sitten lisää. Kerta ei saa nukkua. Ymmärrän hyvin miksi murhia tehdään. Pelottaa kuinka lähellä se joskus on. Nyt alkaa jo vähän helpottaa. Onneksi sai tänne kirjoittaa.