Toivoisin joutuvani jonkinlaiseen onnettomuuteen tai vaikka pahoinpitelyn kohteeksi, en siksi että tahtoisin kuolla vaan jotta näkisin miten ihmiset reagoivat asiaan tai jotta pääsisin sairaseläkkeelle.
Valehtelen perheelleni jatkavani vielä opiskeluja koska en jaksa kuunnella saaarnoja. Todellisuudessa en ole aikoihin jaksanut edes ajatella koulua, tuet ovat katkenneet ja meinaan lopettaa heti seuraavat opintolainat nostettuani.
Pelkään ihmisiä enkä tahdo liikkua ulkona valoisaan aikaan. Puhelin on mielestäni yksi maailman ahdistavimmista asioista. Pelkään ihmisiä ja varsinkin itseäni vanhempia miehiä. Kaupassa käyminen on yksi elämän suurimpia haasteita tällä hetkellä.
sairastan sosiaalifobiaa.
Olen sairastanut myös masennusta niin kauan kuin muistan.
En ole ikinä puhunut kenellekään psyykkisitä ongelmistani.
viime aikoina olen humalapäissäni tumpannut savukkeita käsivarteeni. Nautin suunnattomasti sen aiheutamien rakkuloiden näpräämisestä.
inhoan sitä kun miehet valittaa pihtaavista naisista kun itse en tunnu saavan kyllikseni millään.
inhoan sitä että eksäni tuntuu välittävän nykyisestään enemmän kuin minusta koskaan vaikka itse en hänestä enää välitäkään.
inhoan sitä etteivät ystäväni tunnu oikeasti välittävän minusta.
inhoan sitä ettei minua hyväksytä vaikka itse olen suvaitsevaisin ja avarakatseisin ihminen ketä tiedän.
inhoan sitä että ystäväni ihmettelevät miksen vietä aikaa poikaystäväni kanssa kun hän ei ikinä tahdo minua mukaansa mihinkään.
inhoan sitä että ystäväni ovat jakuvasti poikystäviensä kanssa kun minä en ole.
inhoan sitä että inhoan itseäni.
inhoan sitä että olen taas humalassa.