Moi. Olen poika 16vv. (En pidä kun 16v tai nuoremmat täällä kutsuvat itseään miehiksi)
Olen rakastanut tyttöä joka haluaa olla vain kaveri melkein vuoden. Olen valehdellut monille että olen yhdissä hänen kanssaan vaikka näin ei todellakaan ole.
Tykkään tavata hänen kanssaan julkisilla paikoilla siinä toivossa, että tuntemattomat luulisivat että olemme yhdessä ja että tuttuni näkisivät minut hänen kanssaan ja tietäisi etten ole puhunut paskaa, vaikka he kaikki tuntuvat uskovan sen kun sanon.
En pidä itseäni hyvännäköisenä vaikka olen kuullut muilta että olen komea, en usko itse tähän vieläkään.
Pidin itseäni yli-lihavana vaikka tyttökaverini (eri asia kuin tyttöystävä) haukkuu minua anorektikoksi. Nykyään pidän itseäni normaaliläskinä.
Tyttökaverini ja hänen kaverinsa pitävät minua seksihulluna ja perverssinä, ja että yrittäisin saada hänet vain että voisin panna häntä. Tämä ei pidä paikkaansa. Haluan vain suhteen vaikka joutuisin elämään ilman penistäni loppuvuoden. Perverssit vitsini nyt myönnän mutta en ole seksihullu.
Kuvittelen joskus että elän pelissä, ja ajattelen kuinka hienosti tämän "pelin" krafiikat on tehty ja olen tutkiskelevani fysiikanmallennuksia ja vesi shaidereita.
Tykkään juoda itseäni humalaan sen tunteen vuoksi, vaikka tiedän että huomenna tulee krapula ja se pilaa koko viikonlopun.
Mielestäni BB (big brother) on typerä reality sarja. Kuka nyt haluaisi mennä taloon joka on kameroiden täyttämä, ja silti kuvittelen täysi-ikäisenä sinne koittavan päästä, mikäli he tekevät sitä enään sillon.
Lisään usein mausteita tarinoihini että ne kuullostaisivat hurjemmilta, olen todellisuudessa hirveä pelkuri.
Minulle on syntynyt kauhea pakkomielle pestä naamaani (mikä on hyvä asia) koska en pidä siittä tunteesta kun se on rasvainen.
Olen liittynyt moniin peli-modifikaatio ryhmiin vain päästäkseni sisään ja siten kasvattaa egoani. Olen tiimissä pari kuukautta katsellen miten se edistyy, ja sitten jätän ryhmän. Syyksi annan yleensä ettei riitä aika vaikka minulla aikaa riittää vaikka muille jakaa. Todellinen syy on se etten jaksa.
Pukeudun kuin nuorisorikollinen vaikken sellainen ole.
Olen silti tuhonnut toisten vaivalla tekemiä teoksia ja vandalisoinut kaupungin omaisuutta, katumatta ja hymy naamalla niitä ajatellen.
Vihaan hevilettejä ja räppäreitä.
Kiitos kun luit. Kyllä helpotti. Tämä on toinen tunnustukseni, mutta ensimmäinen tänävuonna.