Olen pettynyt itseeni. Seurustelin ihanan naisen kanssa n.15 vuotta sitten. Välimme erosivat, en muista miksi ja tapasimme taas uudelleen muutaman vuoden päästä. Erosimme jälleen ja vuodet kuluivat. Jotenkin eksyimme taas yhteen ja hän päätti jättää nykyisen poikaystävänsä jonka kanssa oli seurustellut jo yli 10 vuotta. Päätimme yrittää vielä kerran, mutta vajaan vuoden seurustelun jälkeen petin rakkaani luottamuksen (en seksuaalisesti) ja tiemme jälleen erosivat. Tämä kyseinen nainen on erittäin kaunis ja luonteeltaan jokaisen miehen unelma. Ei tupakoi eikä käytä alkoholia juuri lainkaan. Pitää luonnosta, lapsista ja hymyilee nätisti. En ole löytänyt hänestä mitään huonoja puolia. Itse käytän alkoholia viikonloppuisin, yhtenä tai kahtena päivänä. Juon kuitenkin kohtuullisesti. Erostamme on kohta 4 vuotta, enkä ole eromme jälkeen rakastellut kertaakaan. Olen kasvanut ihmisenä paljon ja kadun käytöstäni, ja kaipaan ainoata rakastamaani naista. Selibaattini jatkuu kai loppuelämäni, rangaistuksena typerästä käytöksestäni. Olen naisten mielestä hyvän näköinen ja mukava muutenkin, mutta en halua ketään muuta sänkyyni kuin rakastamani naisen. En ehkä koskaan saa häntä takaisin, mutta en lakkaa ajattelemasta häntä.