Olin 12v kun ammuimme kaverin kanssa uudella ja tehokkaalla pienoiskiväärillä naakkaa.Naakka ei kuollut ja kaverini piti sitä hellästi sylissä,toinen siipi haavoittuneena.Tiesimme molemmat,että me emme olisi voineet parantaa sitä enään,joten jouduin hakkaamaan sen puukalikalla kuoliaaksi.Muistan viel sen linnun kasvot ja kuinka se katsoi minuun suoraan silmiini ja vinkui.Minua kadutti heti kun ammuimme sitä,ja kaduttaa vieläkin,en pääse siitä yli.Samana iltana itkin kauheasti.Aina kun näen naakan,minulle tulee paha mieli :(,ja tuli nytkin.Toivoisin että pystyisi mennä ajassa taaksepäin.