3 vuotta sitten varastin kaupasta huomionkipeyttäni ja kerroin asiasta ihmiselle, jonka tiesin vihaavan minua ja kertovan heti asiasta muille. Tieto kantautui lähimmäisteni tietoon ja kaikki ilmaisivat pettymyksensä. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään vastaavaa.. En tunne itseäni tuolta ajalta. Ja kyllä, en saa oikeasti annettua itselleni anteeksi, en vaikka pyydin muilta anteeksi ja palautin tavarat kaupan pukukoppiin. Kummallisinta, että tavarat saivat minut tuntemaan itseni likaiseksi ja en pitänyt niitä ja piilotin kaikki pois silmistäni. Surullista.
Olen seurustellut useita vuosia, ja Rakastan miesytsävääni ylikaiken. Ja ei, en ole pettänyt häntä. Kuitenkin puolisen vuotta sitten aloin käymään vispilänkauppaa tuttavani kanssa netinvälityksellä ja annoin homman kehittyä tarkoituksella muuksi kuin sääkeskusteluksi. No ei mitään nettipornoilua kuitenkaan. :D
Satutin miesystävääni pelkuruuttani ja en tiedä mitä yritin saavuttaa. Kerroin asiasta hänelle ja sain anteeksi.. tämmöinen turha juttu joo. Kaikenlaisia..