Teen aina vääriä päätöksiä miesten suhteen. Ensin on vaikeuksia aloittaa seurustelusuhde, sitten on vaikeuksia seurustella. Sitten jätän kyseisen henkilön ja loppupeleissä kuitenkin haikailen perään älyttömästi. En tajua tätä? Miksi hemmetissä on niin vaikea arvostaa sitä mitä on silloin kun se on? En kai ole ainoa lajissani mutta tämä on ihan kauheaa. Haluaisin vain löytää jonkun ihanan ihmisen jonka kanssa olisi kiva viettää aikaa. Pelkään ihan hirveästi eroja ja sitä että minut jätetään.. Niin paljon että jo siitä syystä jätän itse seurustelukumppanini.. Etten tulisi jätetyksi. Haluaisin tästäkin piirteestäni eroon. Haluaisin exäni takaisin.. Pelkään että vain siitä syystä etten saa häntä. Seurustelusuhteemme ei kuitenkaan toiminut silloin kun olimme yhdessä.
Tällä hetkellä eräs poika pitää kyllä minusta, mutta pelkään että se johtuu vain ulkonäöstäni. En ole mitenkään maatajärisyttävän kaunis tai häikäisevän upea, ihan tavallinen vain, mutta tuntuu ettei hän silti taida nähdä minussa muuta kuin tietyt ruumiinosani. Harmittaa.
Olin aluksi itse kovin kiinnostunut tästä kundista, koska hän vaikutti erilaiselta, älykkäältä. Kuitenkin nyt kuvani hänestä on muuttunut.
Onhan elämässäni muutakin.. Mutta tämä oli nyt päälimmäisenä mielessä.
Saa kommentoida jos on jotain fiksua sanottavaa.