Vaikka rakastankin äitiäni äitinä, en erityisemmin pidä hänestä ihmisenä.
Tämä ei tunnu kivalta, mutta en voi sille mitään, että me vain satumme olemaan ihmisinä yhtä erilaisia kuin yö ja päivä. Minua ärsyttää hänen suvaitsemattomuutensa ja kummat vanhanaikaiset mielipiteensä sekä hänen hirveän kapealta tuntuva elämänpiirinsä. Isäkin ja oikeastaan koko muu suku herättää samoja fiiliksiä, muttei ihan yhtä voimakkaasti ja usein. Olen joskus lapsena epäillyt olevani adoptoitu.
Melkein aina kun minä ja äitini olemme yhdessä, alamme ennen pitkää riidellä. Eikä se kyllä ole ainakaan joka kerta minun vikani. Hän on Rouva Kuningatar, joka ottaa jokaisen poikkipuolisen mielipiteen henkilökohtaisena loukkauksena.
Muutin varsin nuorena jo kotona, koska koin erilaiset luonteemme niin ahdistavana seikkana. Nykyään näemme ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ja se sopii minulle hyvin.