Nauran ihmisille, jotka raivoavat nähdessään muiden tekemiä kirjoitusvirheitä, mutta tekevät niitä itse omissa tunnustuksissaan. Virheet ymmärrän, tekopyhyyttä en.
Olen addiktoitunut listoihin. Saan turvallisuudentunnetta siitä, että kirjoittelen listoja tehtävistä asioista, tulevista töistä, ostoksista, joululahjoista...
Minun pitäisi olla luova, mutta en ole. En osaa enää. Saatan olla masentunut. En usko, että on normaalia olla koko ajan näin väsynyt kaikkeen. En silti aio mennä lääkärille, koska asiani eivät ole tarpeeksi huonosti. Uskon, että lääkärillä käynti vain pahentaisi asioita.
Pelottavaa, että ilahdun nykyään enimmäkseen materialistisista asioista, kuten uusista vaatteista tai kivoista tavaroista. Poden siitä huonoa omatuntoa. Kirjat sentään vielä kiinnostavat.
Minulla ei ole elämää. Jos elämä on kännäämistä, en ole varma haluanko edes sellaista.