Olen 17-vuotias lukiolainen tampereelta, ja olen juuri serkkuni koneella sillä aikaa kun serkku tuolla katselee telkkaria, joten minulla ei ole paljoa aikaa kirjoittaa tätä tunnustusta, koska hävettäisi jos serkku yllättäisi.
Joten aloitan vaikka siitä kuinka toissaviikolla ollessani bileissä olisin saanut pesää varmasti jos vain olisin halunnut, mutta jostain syystä ei yhtään huvittanut ja yritin vain kokoajan lähteä tilanteesta ja lopulta onnistuinkin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, mikä on sinänsä aika huolestuttavaa. Kenties olen hieman epävarma ja kokematon ja elämäntilanteeni takia minua ei ehkä juuri nyt kiinnosta sellaiset asiat. Mutta kyllä tämä luo vähän epävarmuuden tunnetta.
Asiasta toiseen, minua on alkanut huolestuttavaa koulunkäyntini(opiskelen siis tampereella lukiossa jonne vaadittiin aika kova keskiarvo), koska olen viime aikoina juonut paljon alkoholia ja pelkään että en enää voi jossain vaiheessa hallita juomistani. Juominen on minulle tapa paeta todellisuudesta, mutta joskus tulee mietittyä, että parempi kun ei koskaan olisi aloittanutkaan juomista.
Miksi haluaisin paeta todelliseedesta? Siihen on monia syitä. Minulla on kaikenlaisia paineita kokoajan. Joskus oloni on erittäin masentunut, toisinaan taas on kokoajan hauskaa. Suoraan sanoen minulla ei taida olla elämää, joskin koitan kokoajan keksiä jotain uutta sisältöä tähän arkeen.
Lopuksi voisin kertoa, että olin aikoinaan koulukiusaaja, mutta nyttemmin olen huomannut, että olen arvostellut muita samoista asioista mitä itse teen. Olen siis aika häviäjä suoraan sanoen. Mietin kokoajan miten tästä epävarmuuden- ja ahdistuksentunteesta pääsisi eroon. Toivottavasti keksin jotain piakkoin.