yleisesti ottaen minua pidetään ihan mukavana heppuna, mutta oikeasti pelaan vaan jokaisen tilanteen mieluisekseni (asiat vaan sujuu paremmin kun ne tehdään minun tavalla) ja hei, kaikki viihtyy.
minulle jokainen hetki on pelkkää näytelmää, toisinaan kuvittelen, että "mistähän se kamera lähtisi zoomaamaan".
naiset eivät liiemmin ole minusta kiinnostuneita ja sitä en yhtään ihmettelekkään.
kaverini pitävät "sinkkuuttani" kai jotenkin ongelmana, mutta minua ei ole moneen vuoteen vaan jaksanut kiinnostaa, ei oikeastaan tunnu missään.
pakko myöntää, että välillä tunnen suurta mitättömyyttä omassa pienessä yksinäisyydessäni, mutta on ehkä parempi, etten pistä itseäni kympillä likoon, rikkoisin vain itseni .
oikeastaan naisettomuuteni johtuu siitä, että olen hinnoitellut itseni yläkanttiin.
mutta se joka meikäläisen kelkkaan suostusi hyppäämään ei takuulla tulisi pettymään, minulla on paha tapa panostaa asioihin.
alun rutinasta huolimatta todellakin toivoisin, että oikeanlainen "vastakappale" löytyisi, matka on ollut pitkä ja vielä on paljon kulkematta.
täytyy varmaankin vaan rohkaista itsensä ja nostaa kissa pöydällä, tai sitten vaan opetella esittämään juopuneena selvää....
niin joo "kosketelkaa toisianne"