Alan jo vihata itseäni, sillä jotenkin kehujen vastaanottaminen on minulle täysin mahdotonta. Työskentelen visuaalisella alalla, jossa kritiikki on usein runsasta ja ankaraa. Poikkeuksellisesti usein saamani palaute on paljon positiivisempaa kuin muilla, mestariksi ja jumalaksikin pari kertaa nimitetty, mutta ei voi mitään kun ei tunnu yhtään missään. Pitäisi kai olla otettu tästä kunniasta, luottaa kykyihin, olla ylpeä itsestään, mutta ei se vain onnistu. Olen epävarma, jättänyt monia isoja juttuja väliin vain koska "en kuitenkaan osaa" tai "ei ne mua ota kuitenkaan projektiin". Olen jättänyt joitakin työkeikkoja väliin ja teoksia esittelemättä, ettei muille tulisi paha mieli, että muutkin saisivat luomuksistaan positiivista palautetta. Vainoharhainen paska, kykenemätön arvostamaan muiden intoa, iloa ja tyytyväisyyttä - oli pakko tulla tunnustamaan, kun äsken ilmekään ei värähtänyt vuolaista kiitossanoista. Sitä jotenkin vihdoin tajusi oman tilansa.