#29041 7.8.2005 Nainen 30v

Olen kait huono ihminen.
Pitääkö rakkauden puolesta taistella vai ei? Mielestäni pitää, mutta kuinka pitkälle?
Minulla oli suhde mieheen, jolla on lapsi ja nainen, mutta tämä mies ei rakasta tätä naista yhtään ja ajattelee aloittavansa uuden elämän kahdestaa minun kanssa. Kuitenkin hän väittää tälle toiselle naiselle jotain muuta. En ole enää vähään aikaan ollut yhteyksissä tuohon mieheen, paitsi edellisenä viikonloppuna, jolloin hän soitti minulle. Sanoi edelleen rakastavansa minua, mutta jatkavansa lapsensa ja naisensa, jota hän ei rakasta, kanssa suhdetta, jotta lapsella olisi parempi elämä.
En pistä yhtään vastaan, koska minulla ei mielestäni ole oikeutta riistää lapselta isää, enkä itse suostuisi kasvattamaan vierasta lasta, joten luovun toivosta tämän kyseisen miehen kanssa ja annan hänen mennä, miten hän itse parhaaksi kokee.
Kuitenkin jää kaivamaan kaikki se, mitä meidän välillämme tapahtui hänen ollessaan periaatteessa toisessa suhteessa. Ainakin niin hän antoi lapsen äidin ymmärtää, että he ovat yhdessä. Kyllä hän minullekki sanoi, että elää heidän kanssaan, mutta vain enää vähän aikaa. En uskonut, että hän jättäisi nuo kaksi minun vuokseni ja sanoin hänelle, että kertoo totuuden. Hänen mielensä oli silloin, että hän jää minun luokse. Tällä perheellä on aina lapsen syntymästä saakka mennyt todella huonosti, koska isä ei rakasta tätä perheen äitiä, vaan rakastaa minua. Saattaa kuulostaa, että olen aivopesty, mutta tämä on totta. Hän on tämän lapsen äidin kuullen sanonut minulle rakastavansa minua, eikä sitä toista naista. Itse silloin laitoin poikki miehen kanssa ja ystävystyin tämän toisen naisen kanssa. Näin koin asian silloin parhaaksi. Nyttemmi ottaa päähän koko kuvio -että osaankin sotkeutua aina muitten elämiin.
n30