Havaihduin tänään ajatukseen, että ystäväni eivät kiinnosta minua tippaakaan. Käytän heidän aikaansa vain itseni viihdyttämiseen. Toinen hyvä asia heissä on se, että he toimivat elämäni kulisseina aina poikaystäväni ollessa armeijassa. Hänen lomillaan elän vain miestä varten.
Ja miksikö? Kukaan niistä ei välitä. Niitä ei kiinnosta kiinnostua minun mielenkiinnonkohteistani, ajatuksistani tai elämästäni. Miksi minun siis täytyisi? Aivan hyvin voin jauhaa paskaa ja olla onnellinen, etteivät he tiedä minusta oikeasti mitään vaikka niin luulevatkin. Onneksi poikaystäväni on oikeasti hyväsydäminen. Rakastan sinua.