Tunnustukseni koskee peliä nimeltä Counter-Strike: Source.
Olen pahasti addiktoitunut kyseiseen nettipeliin, ja se on alkanut
vaikuttaa minuun myös silloin kun en pelaa.
Joskus ruokakaupassa asioidessani katselen, miten helposti tuonkin n0b0n
saisi headshotilla tiputettua. Tai miten flässäisin rappukäytävässä mummon
ja moraisin sen parilla iskulla. Tai ulkona mietin kuinka täydellinen
kämppimispaikka olisi jokin iso puu.
Olen myös meinannut kysyä joiltakin vastaantulijoilta, kelpaako hänelle jos
otamme pelkät puukot? Minua huvittaa tällainen ajattelu toisinaan. Joskus
lausun radiokomentoja, ja päähäni saattaa usein tulla lause: Terrorists win.
Joskus myös mietin pystyisikö tosielämässä ns. bunnyjumppimaan, jolloin
pääsisin paikasta A paikkaan B (heh, pommipaikalle:F) aivan helvetin nopeaa.
En tiedä pitäisikö minun vähentää pelaamistani.
Saatan suuttua jostain omasta epäonnisesta rushimisestani todella perkeleesti.
Huudan ja hakkaan näppäimistöä, mutta lepyn välittömästi kun uusi round alkaa.
Haukun tyhmiä teinipellejä, jotka kimeine äänineen yrittävät vinettää mikkiinsä.
m23.