Olen masentunut ja todella pettynyt itseeni. YO-kirjoitukset alkaa 3pvän päästä, enkä ole vielä lukenut kuin yhden kirjan historiaa. Keskiarvoni on 7-8, ja menestyisin paljon paremmin, jos jaksaisin opiskella ja lukea kokeisiin.
ÄO:ni on 153, mutta käytän mieluummin ulkonäköäni tavoitteisiini pyrkiessä, vaikka tiedän ettei se voikaan toimia kovin kauaa, eikä sillä voi saavuttaa oikeasti mitään.
Olen liian saamaton ja laiska. Aloitin kitaran soiton jokin aika sitten, mutten vieläkään osaa kuin muutaman nuotin. Samoin olen jo vuosia yrittänyt aloittaa kiinteytysdieetin, mutten ole pysynyt treeniohjelmissani kuin muutaman päivän. Kaikki harrastukseni loppuvat siihe, etten enää jaksa lähteä harrastamaan.
Tuntuu etten koskaan ehdi tehdä mitään. Mutta kitenkin istun kaiket päivät tyhjän panttina irkissä, vaikka voisin käyttää saman ajan paljon hyödyllisemminkin. Olen nettiaddikti. Vaikka olen monesti päättänyt vähentää irkin/netin/tietokoneen käyttöä, ja lähteä sen sijaan vaikka lenkille, en ole koskaan onnistunut.
Minulla on enemmän nettituttuja kuin oikeita ystäviä. Haluaisin tuntea irkkifrendini livenäkin, mutta kaikki ne asuu jossain toisella puolen suomea. Saan kicksejä siitä että esittelen irc galleriassa kuvia itsestäni puolipukeissa.
Olen neitsyt enkä ole koskaan seurustellutkaan oikeasti. Kaikki suhteeni ovat olleet kaukosuhteita, joita ei voi laskea. Kyllästyn miehiini liian nopeasti ja haluan koko ajan uutta ja vaihtelua. Haluaisin kokeilla yhden yön juttuja, mutta ihannoin neitsyyttäni, ja tahdon menettää sen miehelle jota oikeasti rakastan. Pakkomielteeni on flirttailla kaikille, ja päästä nuoleskelemaan jokaista vähänkin hyvän näköistä mieshenkilöä. Olen saastainen raukka, ja inhoaa itseäni. En pysty luomaan oikeita pitkäaikaisia kontakteja. Baarituttavuuksista tiedän harvoin illan jälkeen edes nimeä.
Asun yhä kotona ja aika syrjässä. Pidän sitä syypäänä kaikkiin ongelmiini.
N18