N.6-5 vuotta sitten ensirakkauteni särki sydämeni. Näihin aikoihin aloitin säälimättömän päihteiden käytön. Tästä vuosi eteenpäin, niin yksi parhaista kavereistani kuoli. Tunsin syyllisyyttä asiasta paljon ja masennuin entisestään. Elämä oli vaikeaa ja kouluakin piti käydä. Koska tunsin että olin liian huono ihminen surrakseni kaveriani, jouduin masennuksen kierteeseen. Kierteessä ollessani valehtelin perhelleni/ ystävilleni, että kaikki on nyt muuttunut paremmaksi. Nyt olen elänyt kuin "normaali" ihminen, käynyt armaijan, opiskellut korkeakoulussa yms. mutta pahanolon "tunteeni"/päihteiden käyttö ei ole mihinkään kadonnut, sen sijaan vain kykyni tuntea yhtikäs mitään.