Olen asunut kohta vuoden ulkomailla ja tällä hetkellä osaan paikallista kieltä huonommin kuin tänne tullessani. Syynä tähän on kaiketi se, etten kestä sitä, että tekemisiäni ja sanomisiani korjaillaan ja tästä syystä siis en ole ollut kovinkaan motivoitunut kieltä opiskelemaan. Pitäköön ylimieliset perkeleet kielensä, ei se suomikaan heiltä hetkessä suju jos sattuisivat sitä kokeilemaan.
Elän usein jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa, jossa elän elämääni futuurissa, haaveilen asioita, jotka tekisivät minut onnelliseksi jo nyt mutta aina päädyn samaan lopputulokseen, "tehdään näin sitten joskus kun on varaa". Tästä syystä vaikutan sosiaalisesti eristäytyneeltä kummajaiselta ja kanssaihmiseni tietävät sen. En vain tarvitse seuraa kun voin haaveilla netissä tulevaisuudestani, joka ei kuitenkaan tule olemaan sellainen kuin haaveilen sen olevan.
Olen alkoholisti, juon alkoholia lähes poikkeuksetta päivittäin, 3-4 kertaa viikossa reiluun humalaan asti. Poltan myös tupakkaa, olen polttanut jo vuosia vanhempieni asiasta tietämättä. Kumpaakin teen siksi, että se helpottaa oloani tämän ahdistuksen keskellä.
ÄÖ:ni on 148 mutta silti tunnen, että tulen koko ajan vain tyhmemmäksi, ihan sama mitä teen. Välillä on helvetin hölmö olo. Varmaan alkoholin syy.
En ehkä koskaan voi rakastaa ketään, näin luulen erään tärkeän ihmissuhteeni kariuduttua. Samapa tuo. Elämä on turhan hankalaa ilman heilojakin.
Näin loppukevennyksenä, ajelin tuossa taannoin genitaali- ja rintakarvani ihan vaan koska halusin kokeilla. Mikäs siinä posliinina, muutaman päivän jälkeen rintakarvasänki pukkasi t-paidan läpi mutta alakerran ajoa voin vain suositella.
Ensimmäinen tunnustukseni, helpotti vähän
M22