Tämä on ensimmäinen tunnustukseni:
Kevät-talvi ja kesän alku menevät aina samalla kaavalla; vaikka menestyn uralla niin itsetunto on ihan nollissa. Naiset näyttävät hyviltä ja ihmiset käyvät kuumina, mutta itse tyytyy vaan kuuntelemaan kavereiden panoreissuista. Sitten syksyllä saa uuden vaihteen silmään ja seuraa kyllä riittää. Pelottaa että syksy ei tuo tullessaan samaa pelastusta kuin edellisinä vuosina. Harrastin seksiä viimeksi noin viisi kuukautta sitten ja se on pitkä aika.
Alkoholin kanssa on myös ihme juttu; enää ei alkoholilla saa samanlaista holtittomuutta kuin aiemmin. Kaljasta muodostuu leppoinen kupla, jonka sisältä sitten katselee maailmaa. Jos erehtyy luulemaan, että viinalla saa itsensä holtittomaksi, on seurauksena sammumisia ja yleistä tyhmäilyä.
Tunnen ihmisluonnetta aika hyvin. Ihminen tasapainottelee turvallisuudentunteen ja "paremman huomisen" välillä. Tästä syystä en usko, että ihminen voi elää parisuhteessa onnellisena; alkuhuuman jälkeen ihminen roikkuu suhteessa turvallisuuden takia mutta kaipuu "aidan vihreämmästä toisesta puolesta" ajaa pettämiseen. Nämä seikat ovat puhdasta biologiaa ja tärkeitä ihmislajin kehittymisen kannalta; ihminen pyrkii etsimään parhaat geenit jälkeläisilleen, tiedostamatta mitä on edes tekemässä. Siltikin haluaisin löytää taas itselleni tasaveroisen naisen ja lopettaa yhdenillanjutut kokonaan.
Usko silti itseeni ja tulevaisuuteen, olen pelannut korttini hyvin. Voin koska tahansa itkeä pari onnenkyyneltä pelkästä ajatuksesta, että minua on siunattu todellisilla ystävillä.
M22