Olen ehkä "epänormaali" poika/mies, mutta tässä asiani.
-Tyttöystävästä en halua yksinkertaisesti vain sitä pesää, vaan haluaisin olla hänen kanssaan ja puhua yms. Eli saaminen ei ole tärkeintä.
-En tiedä olenko komea/hyvännäköinen. Välillä tuntuu, että olen ihan ok näköinen, kun taas esim. seuraavana päivänä saatan kokea itseni rumaksi ja ällöttäväksi.
-Ulkonäköön panostan vähän. En laita hiuksia ollenkaan, ainoastaan leikkaan hiukset kotona kk välein n.1cm pituisiksi.
-Tuntemattomassa seurassa en ole oma itseni, jos en ole humalassa. Kaveriporukassa olen aivan normaali, mutta aina kun porukkaan tulee hyvännäköisiä tyttöjä/naisia niin en uskalla puhua heille, jollen ole aivan kännissä.
-Olen ujo, mutta tulen toimeen tuttujen kanssa hyvin.
-En uskalla mennä juttelemaan tytöille/naisille, elleivät he ole ihan tuttuja. Minulla on kaveri, jolla on monia tyttökavereita ja hän on monesti kutsunut minut juttelemaan heidän kanssaan, mutta koen itseni epämiellyttäväksi seuraksi josta kaikki haluavat eroon, siispä keksin aina tekosyyn päästäkseni karkuun. Ja, jos joskus saankin rohkeutta mennä kaverini mukaan, puhun vähän ja sanatkin menevät aina sekaisin, etenkin jos tämä kaverin kaveri(tyttö) on hyvännäköinen. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.
-Olen voimakkaasti ihastunut (tai lievästi rakastunutkin) kahteen tyttöön, toinen vuotta nuorempi ja toinen 1½ vuotta nuorempi. Olen monena iltana miettinyt, että kumpi olisi "parempi". En kuitenkaan uskalla mennä puhumaan kummankaan kanssa, ujouteni vuoksi. Iltaisin päätän mielessäni, että kun nään heistä toisen niin isken silmää ja pidän katsekontaktia häneen, mutta aina kun mahd. tulee niin en uskalla. Tämä vituttaa aivan suunnattomasti.
Antakaa vinkkejä!
M16