Asustelen puukkojunkkari käpykylässä ja elämäni on päin helvettiä.koko elämäni olen kämmännyt ja sotkenut asiani,varsinkin naissuhteeni ovat menneet päin helvettiä.barbarankin omistin,kaveriporukka sen säälistä minulle osti mutta sekin kesti vain pari päivää kunnes alkoi vuotamaan.olen erittäin päihdehakuinen henkilö ja huumekokeilujen seurauksena olen sotkenut asiani entistä pahemmin.tästä syytän vain kavereitani,en itseäni,itse pidän itseäni vain puhtaana pulmusena vaikka alitajunnassani tiedän olevani päihdealtis narkomaani.vanhempanikin ovat täysiä kämmäreitä,he syyttävät kavereitani ongelmistani eivätkä näe asian todellista laitaa.siskonikin muutti takaisin kotiin käytyään lataamossa,kuulemma jätkien liiallisen hyväksikäytön seurauksena.ennen tunsi oman arvonsa vaan ei enää.potkutkin sai työpaikastaan hiljan.ihme kun itse olen vielä työllistetty.kämmään helvetisti työpaikalla mutta onnekseni sukulaiseni selvittävät asiat puolestani parhain päin pomolle.tämä kaikki kulkee koko meidän suvussa,esiisämme ovat tainneet naida ristiin koska suvussamme on aivan liikaa tälläistä.itsemurhaakin olen yrittänyt,huonoin tuloksin.juorukellona olen aivan mahdoton,minkä joku minulle kertoo sen hetkessä jo muualle laulelen,hetken päästä asia on jo yleisessä tiedossa.nytkin olen sekaisin.käypäkäypäkäypä.klik.