Haluan avomieheni isoveljeä järjettömästi ja tuntuu, että hän on se unelmieni mies. En kuitenkaan uskalla tai kehtaa tehdä asialle mitään. Se olisi liian noloa, enkä voisi ikinä enää katsoa appivanhempiani silmiin jos tekisin jotain asian hyväksi. Tämä hajottaa, mutta minkäs teet. Tuntuu että avomieheni on vaan se "next best thing".