En ole reiluun neljään vuoteen pystynyt syömään tuntematta valtavaa syyllisyyttä ja pelkoa lihomisesta. Olen yrittänyt laihduttaa vähentämällä syömisiäni, syömällä terveellisemmin, liikkumalla, muttei mikään auta. Oksentamisesta haaveilen, mutta en pysty siihen.
Viime jouluna menetin täydellisesti kontrollin, ahmin valtavat määrät kaikkia jouluherkkuja ja konvehteja. Lupasin itselleni lopettaa "huomenna". Kirjoitusten jälkeen sama toistui, koska masennuin "huonosti" menneistä kokeista.
Tarkkailen jatkuvasti muiden syömisiä ja mietin laihduttavatko he, menevätkö he syötyään oksentamaan jne. Saarnaan tutuilleni oikeudesta olla normaalipainoinen, kritisoin median anorektista naisihannetta, boikotoin H&M;:ää... Haluaisin kuitenkin itse näyttää lehtien anorektikoilta.
Koulussa yritin saada opettajia huomaamaan pahan oloni: kirjoitin aineisiini epämääräisiä viittauksia syömishäiriöihin ja itsetuhoisuuteen toivoen jonkun puhuvan minulle järkeä ja kysyvän olenko kunnossa. Kukaan ei koskaan mitään sanonut.
Viiltelin myös itseäni, mutta syytin kissaani, kun joku kysyi arvista. Täydestä meni. Yritin "vahingossa" jättää arpia osittain näkyville hihan alta ja saada jonkun huomaamaan. Telkkarissa se aina toimii...
Kävin liikuntatuntien jälkeen pari kertaa punnitsemassa itseni koulun kuntosalin vaa'alla. Se toimi, opettaja ryhtyi utelemaan laihduttamisesta ja saarnaamaan sen vaaroista. Hymyilin kauniisti ja kielsin laihduttavani. En tiedä menikö läpi, mutta koskaan enää hän ei ko. tapauksesta mitään sanonut. Minä taas en muuta odottanutkaan kuin pyyntöä jäädä tunnin jälkeen juttelemaan. Säälittävää.