VIHAAN tekopirteyttä, kirkkaita värejä, joulun ja vapun iloisuutta, ihmisiä jotka aina vaan nauravat ja hymyilevät, ilo- ja rallattelubiisejä (tyyliin "Rati riti ralla", "Tuuli hiljaa henkäilee" ja "Kulkuset, kulkuset") sekä lastenlauluja, kuten "Ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa" ja muut yhtä älyttömät ja sieltä ja syvältä revityt, oksettavat, tekopirteät lallattelut, eikä tässä vielä mitään. VIHAAN sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa enemmän kuin mitä todellisuudessa ovat (olen itse sellainen), sellaisia jotka luulevat pätevänsä joka asiassa, sellaisia jotka luulevat ymmärtävänsä kaiken, sellaisia jotka haluavat auttaa kaikkia maailman spurguja ja elämänsä pilanneita idiootteja, sellaisia jotka nauravat, kun kerrot jotain mihin toivot vakavaa suhtautumista, sellaisia jotka puhuvat liian nopeasti ja epäselvästi, sellaisia joita on helppo käyttää hyväkseen, sellaisia jotka ovat liian älykkäitä seuraasi, sellaisia joilla on joka kysymykseen vastaus, sellaisia jotka tykkäävät Pikku G:stä, Nylon Beatista ja muista peräreiän syvimmästä kohdasta revityistä kusipääartisteista... Ei sanat riitä kertomaan. EN VOI SIETÄÄ sellaisia opettajia, joilla on luokassa suosikkeja, joita ne aina huomioivat ja joilta kyselevät ja joiden heikkoja suorituksia hyssyttelevät, kuulun itse niihin joita joka toinen opettaja lellii, tekisi mieli oksentaa näiden lellivien opettajien kaula-aukosta sisään. (En kuvittele, että minua lellitään, tämä on totisinta totta.)
Aah, miten paljon helpottaakaan kun saa kertoa näitä. No okei, en minä vihaa niitä IHMISIÄ, joilla on edellämainitut piirteet, vaan nimenomaan niitä piirteitä.