Olen aivan toivoton laiskuri. Olen lukion ekalla ja pärjäänkin kohtuullisen hyvin aika vähän töitä tekemällä, mutta nyt viidennessä jaksossa tuntuu kuin kaikki romahtaisi. Ei jaksa opiskelu kiinnostaa sitten yhtään pätkääkään.
Minulla on tosi ihana, kaunis ja älykäs tyttöystävä jota rakastan todella todella todella paljon. Pelkään vain että käytökseni ja olemukseni voi viedä hänet pois minulta. Jos näin kävisi, olisin varma että elämäni muuttuisi kertaheitolla loistavasta surkeaksi.
Pienempänä olin aika paksu, siis todella paksu. Nyt iän ja harrastuksen kovenemisen myötä minusta on kasvanut "komea nuorimies" niinkuin kaikki sanovat. Itse olen aika tyytyväinen tähän "saavutukseeni"; olen kovakuntoinen ja kohtalaisen voimakaskin.
Sitten seuraavaan asiaan: taidan olla itsekeskeinen :/ Olen myös kiusannut/mollannut pienempää veljeäni joskus monta monta vuotta sitten ja se on jäänyt vaivaamaan mieltäni. Toisaalta olen pyytänyt tätä anteeksi ja saanutkin anteeksi mutta silti :P