liian tavallinen tarina. olen 17-vuotias tyttö.
oltiin kavereitten kesken mökillä ryyppäämässä. iskin pojan ja olin hänen kanssaan yön. muuta kun pussailua ei tapahtunut. sovittiin sen olevan vain yhenillan-juttu. mutta seuraavan kerran kun oltiin taas ryyppäämässä, sama tapahtui. sovittiin, että aletaan jotain enemmän.
poika luuli meidän seurustelevan. minä kerroin kaikille, että emme ole yhdessä. (kommunikointi ongelmia?)
siispä "sinkkutyttönä" nuoleskelin muiden poikien kanssa. ja tottakai, kerroin kännissä "poikaystävälleni" kaiken. kuten arvata saattaa, hän suuttui kovasti. antoi silti anteeksi ja yritettiin uudelleen. nuoleskelin taas muita. ja poika jätti minut. nykyään hän vihaa minua, vaikka edelleen jatkamme outoa "nuoleskellaan-kun-ollaan-kännissä" -juttuamme.
tämä kaikki saa minun pääni todella sekaisin. en ymmärrä miksi hänen täytyy minua vihata (..ymmärränhän...), mutta silti "käyttää hyväksi" kännissä. poika taitaa tehdä minulle, kuten minä hänelle. tuntuu erittäin pahalle. koulussa hän ei edes vilkaise minuun. olen näkymätön.
haluaisin hänen ymmärtävän. en mielestäni seurustellut, joten en myöskään varsinaisesti pettänyt häntä. paskastihan se silti oli tehty. jos hän olisi tehnyt minulle samoin.. huh. kuolisin varmaan.
jutussa on myös se, että hän oli ensimmäinen poikaystäväni. ikinä. en osaa sitoutua ja olla kokonaan toisen. elän nuoruuttani. hän halusi minut täysin ja kokonaan. minä hänet osin... mutta myös toisia poikia. en ymmärrä itsekään itseäni. haluan hänet. mutta kun saan, haluan hänestä eroon. tietenkään kukaan muu ei saisi häntä ottaa.
hän on yksi maailman parhaimman näköisistä jätkistä, jonka olen ikinä nähnyt. ja kaikkien tyttöjen märkien unien kohde. kuinka minä sain hänet? miksi hän ihastui minuun? kun voisi saada kenet tahansa haluaa. olisiko vain pitänyt kestää ahdistuksen tunteet ja jatkaa hänen kanssaan? huoh.
sainpahan lopulta toiveeni. olen yksin. vituttaa.