Olin suhteessa vielä tammikuun puoleen väliin, kunnes erosimme tyttöystäväni kanssa. Tämän jälkeen olen katunut sitä joka päivä! Mutta exäni ei tahdo palata yhteen. Seksielämämme (olen aika nymfo itse, exäni ei oikeen välitä) ei juuri sujunut mutta rakastan tätä naista joka tapauksessa! Muuten yhteiselomme oli yhtä unelmaa ja sen menettäminen on ollut kuin maailma olisi romahtanut jalkojeni alta!! Siis elän kyllä entiseen malliin, hengaan kavereiden kans ja teen mitä sattuu. Mutta eksäni pyörii silti aina mielessä! Se mitä tunnen, sitä ei voi kukaan ymmärtää!
Okei, erosimme yhteisymmärryksessä. Ei mitään ongelmia ollut muuta kuin aiemmin mainitsemani seksielämä. Silti exäni väittää ettei rakasta minua. Silti vältteli näkemistä ensimmäiset 2 viikkoa ja antoi syyksi ettei uskalla jottei tunteet herää. Sitten homma alkoi lipsua käsistä. Toitotin että olen ok eron kanssa, voidaanko nähdä. Nähtiin ja mä aina petyin kun sanoin tahtovani palata yhteen. Silti eksäni sanoo että se on yli. Olen udellut monilta että mitä he ajattelevat. Kukaan ei ole muuta uskaltanut sanoa ku että eivät usko sen olevan ohi tai sitten eivät tiedä. Sen tietää henkilö itse.
Nyt erosta on 3kk ja 2vko. Rakastan tätä naista edelleen aivan yli ymmärryksen! Se mitä meillä oli suhteessa oli jotain... Tiedän että tein virheitä. Olin liian passiivinen suhteen ulkopuolisten asioiden kanssa kuten muut kaverit jne. Mutta pyrin olemaan mahdollisimman mukava rakastamalleni naiselle. Emmä osaa selittää tätä tarkemmin. Mutta kaikkihan tahtovat olla parasta rakkaalleen! Siksi olenkin itseäni syyttänyt erosta. Jos saisin vielä toisen mahdollisuuden...olen varma että sitä suhdetta ei tapa mikään!
Tiedän vain että me joskus vielä palataan yhteen. Eksäni rakastaa mua edelleen, tahtoo vain vapaata tilaa nyt. Ymmärrän kyllä. Nyt vain on sellanen muutosten hetki elämissä. Uutta naista en tahdo tositarkoituksella. Seikkailla voin kyllä.
Tunnustukseni on siis että rakastan exääni aivan älyttömästi ja syytän erosta vain ja ainoastaan itseäni!! Ja kadun tätä varmasti joka ikinen päivä loppuelämäni ajan jollen saa häntä takaisin! ='(
Lisää:
- mun muisti on ajoittain aivan surkea ja tämä on johtanut välistä aika tylyihin tilanteisiin
- hankin joskus itselleni liikaa vastuuta ja joudun vetämään lupauksia pois
- pidän itseäni melko komeana ja mukavana ja tiedän että se nainen joka mut saa sormustettua, on yksi maailman onnellisimmista! sen sai eksäkin kokea, ei vaan itse ollut valmis ajattelemaan pidemmälle ja se osittain ajoi eroon.
- isä ottaa mua välistä aivoon. mulla on vaikeeta ja se ärsyttää mua tahallaan. tekis mieli nostaa se rinnuksista seinille ja sanoo että "elä v***uile mulle nyt!"
- en pidä väkivallasta, mutta välistä stressitaso nousee niin korkeaksi että on pakko purkaa paineita. en ole purkanut. koskaan en ole ketään lyönyt enkä muutenkaan pahoinpidellyt. mutta pieksän takuulla jos on syytä!
- olen melko herkkä mieheksi. leffassa herkkä kohta -> kyynel
- lähdin sivariin muka eettisin perustein. no mitä muuta mahista on ku lapussa muuta saa sanoakaa. itseasiassa lähdin kolarissa menneen selkäni takia. pelkäsin joutuvani rullatuoliin koska intin lääkäri sanoi niin. nykyään voin paljon paremmin ja lähden takas inttiin ku kerkeen.
- mua v****taa kaikki perseennuolijat eri asioissa. tahdotaan parempaan asemaan nii aletaan vihjaileen että wink wink, molen tehny sitä ja tätä, haistakaa v***u!
- lusmuan koulussa koska uskon tietäväni tarpeeksi kyseisistä aineista. mutta silti tiedän että en tiedä. olen kai vain laiska? (olen kyllä, tiedän)
- ärsyttää ku ihmiset ei kerro mikä niitä ärsyttää ja ketuttaa! esim. jos oon kaverilla nii ei uskalla sanoa että lähe kotia. haluaa olla rauhas. ihmisten pitää olla rehellisempiä, mä pidän siitä ominaisuudesta! onneks osaan ite lukee tilanteita ja tajuun esim lähtä kaverilta ku siltä vaikuttaa.
- ystävystyn kavereideni eksiin ja se saa mut välistä aikamoiseen välikäteen...joskus se ärsyttää mutta ei aina.
M -81