Olen tainnut mennä naimisiin itselleni täysin sopimattoman miehen kanssa.
Jotenkin vain vuosien myötä tultiin siihen pisteeseen, että "alkoi olla aika" mennä vihille. Rakastan miestäni, mutta en usko, että meistä yhdessä on koskaan vanhemmiksi, asuntolainan ottajiksi tai mihinkään muuhunkaan peruskaavaan kuuluvaan. Ei toimi työnjako, päätöksenteko tai avoin keskustelu. Ja tuon kaiken minä juuri tahtoisin toimivan.
Miten minä tähän jamaan ajauduin? En kyllä kehtaa suvulle myöntää, että parin kuukauden aviossa olon jälkeen olisin jo täysin valmis vaihtamaan. Pakko vain jatkaa, edes muutama vuosi. Enpähän voi syyttää kuin itsäni.
- nainen 24v