Ystäväni valehtelee minulle usein päin naamaa ja värittelee tarinoitaan. Hän luulee ilmeisesti olevansa hyväkin valehtelija, eikä varmasti usko että tiedän hänen valehtelevan. Kuuntelen valheet ja esitän uskovani niitä, mutta hänen selkänsä takana nauran hervottomasti hänen surkeille valehtelutaidoilleen ja kerron niitä hupijuttuina eteenpäin jotta muutkin saisivat osansa hyvistä nauruista. Minua ei edes harmita se, että hän valehtelee, saanpahan hyvät naurut säännöllisesti. Oikeastaan on melko säälittävää että hän jatkaa valehtelua eikä tajua miten läpinäkyvä hän on.
Samaisella ystävälläni on myös ns. julkinen salaisuus, josta kenenkään ei pitäisi tietää. Mutta hän on ainut joka ei tiedä että kaikki muut tietävät salaisuudesta! Hän vain esittää ja esittää että salaisuutta ei olekaan ja samalla me salaisuuden tietävät myhäilemme toisillemme. n23