Minua ei sureta yhtään, vaikka mummoni kuoli pari päivää sitten. Olen vain tyytyväinen, että hän pääsi pois. Samoiten oli aikaisemmin, kun isäni vanhemmat ja isovanhemmat kuoli. En surenut heitäkään yhtään,
mutta kun taas kuulen jostain onnettomuudesta, jossa on kuollut ihmisiä, tuntuu etten pysy mitenkään kasassa.
Tämä myös aiheutti eron tyttöystäväni kanssa, hän ei käsittänyt asiaa ollenkaan.
Nyt olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle työn vuoksi ja jätän opiskelut kesken. Isäni ei ymmärrä tätä ollenkaan, vaan vihjailee kokoajan, ettei hakemani työ ole sen arvoista, että kannattaa muuttaa ja hänen mielestään ei ole työ ei ole työtä jos se ei ole ruumillista.
Jos en viihdy työssä, en ole tulossa takaisin vaan jään sinne, muuten en pääse ikinä täältä pois.