Minulla on koulussa paljon kavereita vaikka jotkut henkilöt haukkuvat minua homoksi koska pukeudun trendikkäästi. En todellakaan ole homo. En ole vapaa-aikanani tavannut yhtäkään koulukavereistani lukuunottamatta tyttöystävääni viimeiseen puoleen vuoteen. En tiedä miksi. Olen syvästi masentunut ja itken pari kertaa viikossa surren elämäni kurjuutta. Tunnen olevani henkisesti muita koulutovereitani valovuosia edellä ja pidän suurinta osaa heistä ääliöinä. Olen omasta mielestäni hyvännäköinen (ja kuulemma myös parin muun). Olen epävarma ja jännitän jutella vieraille ihmisille. Paras ystäväni on iso-siskoni.
Tykkään ajatella että kun pääsen lukioon kaikki muuttuu paremmaksi. Olen 15v poika.