Seurustelin lähes 3 vuotta täysin raukan ja oudon miehen kanssa. Itse olen suhteellisen kaunis ja menestyväkin akateeminen nainen, jolla on sosiaaliset taidot kohdallaan. Häpesin miestäni joka paikasa, joten enimmäkseen pidin häntä kotona. Hän mm. piti hilloa vaatekaapissa ja söi sitä aina makeannälän yllättäessä. Lisäksi hän luuli, että uunijäätelön voi laittaa kaappiin ja "syödä huomenna" ja että keitettyjä kananmunia voi säilyttää päiväkausia huoneenlämmössä. Hän ei osannut huolehtia itsestään, vaan piti aina samoja vaatteita, ellen käskenyt erikseen niitä vaihtamaan. Tämä mies on yleisesti tunnettu outoudestaan ja kaikki pitivät häntä koulussakin friikkinä. En myöntänyt kenellekään läheisimpiä kavereitani lukuun ottamatta, että olemme yhdessä.
Häpeän vieläkin sitä, etten päässyt hänestä aiemmin eroon. Olin hänen kanssaan lähinnä säälistä, joten petin häntä useasti. Harmittaa, kun parhaat nuoruusvuodet menivät tähän touhuun. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja pienen lapsen äiti. Exälläni ei ole minun jälkeeni (eikä ennen minuakaan) ollut ketään. No wonder.