Olen aina ollut "hyvän ihmisen" ulkokuoren vanki. teen sen kai osaltani ihan oikeista haluistani ja osaltani täysin vain sen vuoksi että en voisi antaa epäloogista kuvaa itsestäni.
1. seurustelin miltei vuoden tytön kanssa keneltä halusin vain seksiä, hänen kiintymyksensä lähinnä ahdisti minua, kun tämä tyttö sitten kertoi pettäneensä minua esitin äärimmäisen moraalista (en kuitenkaan huutanut, sanoin vain että olin surullinen jne, enhän voinut tehdä eri tavalla kuin ulkokuoreni olisi tehnyt) ja katkeraa vaikka oikeastaan nauroin sisimmässäni että vihdoinkin voin jättää hänet syystä.
2. haluaisin seksiä miltei jokaisen vastaan tulevan naisen kanssa vaikka ystävien kesken arvostelen vahvasti kaikkea mahdollista vapaamielistä seksiä. (tämä nyt kai johtua keväästäkin)en tiedä tekisinkö ikinä mitään vaikka tilanne tulisi vastaan, riippuen varmaan olisiko ketään paikalla todistamassa....
3. miltei kaikkea muuta mitä ihminen voi miettiä mitä voisin tehdä pääni sisällä väärin, mutta koska sosiaalinen kuvani ei anna sitä periksi niin en tee.
ps. haluaisin oikeasti olla hyvä ihminen, en vain ole.