Minua on ahdistanut kohta parin kuukauden ajan.Asiani ovat hyvällä mallilla:pääsin ylioppilaaksi ja sain heti työpaikan.Kuitenkin minua ahdistaa koko ajan.Aina kun suunnittelen tulevaisuutta tai yksinkertaisesti päivän suunnitelmia,niin mieleeni tulee ajatus "ei kannata tehdä mitään koska kuitenkin aikanaan kuolee" tai "ei kannata tehdä mitään koska kuitenkin aina voi asiat tehdä paremmin".Sen verran minulla kuitenkin itsekunnioitusta on,että itsemurhaa en ole edes kehdannut harkita.Tämän vaiheen yli on vain päästävä mahdollisimman nopeasti..