Kuluneella viikolla tajusin olevani oikeasti erittäin ilkeä ihminen.
Valehtelin poikaystävälleni olevani EHKÄ raskaana, jotta olisin saanut hänet takaisin, kun hän oli juuri jättämässä minua. Töksäytin vain yhtäkkiä: "sä varmaan sit maksat kuitenkin jotain siit lapsesta." Poikaystäväni meni ihan totaaliseen paniikkiin ja hoki koko ajan että voi vi**u, voi vi**u... Hän tärisi ja hänen kätensä meni aivan kylmäksi. Sanoi, että ei näin voi meille käydä. (olemme kuitenkin vielä todella nuoria, emmekä olisi lapseen vielä valmiita) Sanoin hänelle, että en ole vielä testannut mitään, mutta menkkani olivat (muka) liikaa myöhässä. Silloin kuulin ne sanat, joita olin odottanutkin.. Hän sanoi, ettei voisi nyt jättää minua yksin tämän kanssa. Hymyilin hiljaa sisälläni. Kysyin kuitenkin häneltä, että mitä jos mitään lasta ei olekaan, jättäisikö hän minut silloin siltä seisomalta. Poikaystäväni vastasi, että hän ei usko, hän rakastaa minua niin paljon.
Olen ilkeä, tiedän. Mutta olin valmis tekemään mitä tahansa saadakseni poikaystäväni takaisin.