Olen eräässä lehdessä töissä, johtavassa asemassa. Minulla on liuta alaisia, innokkaita nuoria tyyppejä. Nautin heidän käskyttämisestään ja annan heille välillä ihan harhaanjohtavia neuvoja, jotta he mokaavat ja sitten piruilen viikkopalaverissa heidän aikaansaannoksilleen ja jutuilleen. Palavereissa horisen tahallani omiani, jotta ne pitkittyisivät, sillä kukaan ei koskaan uskalla sanoa vastaan. Selkäni takana he kyllä puhuvat kaikenlaista, mutta ei se minua haittaa.
Esimieskollegat suhtautuvat minuun kuin paskaan. He pitävät minua huonona pomona, joka minä loppujen lopuksi olenkin. Tiedän, että tehtävääni ollaan kaavailemassa erästä toista tyyppiä, ja vielä naista! Se vituttaa minua suunnattomasti.
Oikeastaan kaikki alaisetkin vituttavat minua suurimman osan ajasta. Kyttään heitä työhuoneestani käsin ja mietin asioita, joita en viitsi edes kirjoittaa tähän.