Vihaan rasisteja ja ihmisiä, jotka yleistävät. Mutta itse en voi lapsuuden karvaiden kokemuksien jälkeen sietää kehitysvammaisia ihmisiä. Kai niistäkin useimmat on ihan ihmisiä, mutta mä en halua jäädä ottamaan selvää. Joten vihaan itseäni, enkä vain pelkästään ko. syystä.
Olen ikuinen häviäjä. Ja vihaan ihmisiä jotka valittaa turhaan. Joten en kai koskaan pysty elämään sovussa itseni kanssa.
Toivon kaikesta aina parasta, ja luotan moniin ihmisiin ja niiden hyvyyteen. Tästä syystä olen useasti saanut pettyä. En vain voi olla toivomatta tai luottamatta!
En jaksa tai halua elää, mutta oman elämän lopettaminen on mahdotonta. Rakastan itseäni liikaa (vihasta ja ristiriidoista huolimatta). Ja ehkä minulla olisi joku, joka minua jäisi kaipaamaan, vaikkei sitä niin helppo olekaan uskoa: kukaan sitä ei ole minulle sanonut. En halua satuttaa muita ihmisiä.
Ja kertokaa hyvät ihmiset ystävillenne ja rakkaillenne, että välitätte, ennen kuin se on liian myöhäistä!!!
Kiitos...